Kani (Oryctolagus cuniculus)
Tämä sivu kertoo pintapuolisesti kanin luonteesta ja käyttäytymisestä. Enemmän tietoa kanin hoitamisesta löydät tästä.
Kani on pieni, karvainen nisäkäs, joka kuuluu jäniseläinten lahkoon. Latinankielinen nimi Oryctolagus cuniculus tarkoittaa varsinaisesti villikaniinia, mutta sitä käytetään yleisesti myös kesykanista. Kesykani polveutuu villikanista ja luultavasti sitä on alkujaan kasvatettu sen lihan ja turkin takia. Vasta myöhemmin se alettiin mieltää lemmikkieläimeksi.
Perusluonteeltaan kani on arka ja helposti säikähtävä eläin. Kovat äänet ja äkkinäiset liikkeet pelästyttävät sen ja saavat sen piiloutumaan salamannopeasti. Vaikka kesykanilla ei olisikaan mitään pelättävää, on se silti omasta mielestään saaliseläin ja noudattaa sen mukaista käyttäytymistapaa - eli pakenee kokiessaan olonsa turvattomaksi. Siksi kania pitäisikin aina lähestyä rauhallisesti edestäpäin, joissakin tapauksissa myös rauhallinen jutustelu on tarpeen. Kun kani tutustuu omistajaansa, se kesyyntyy ja muuttuu hieman rohkeammaksi ja helpommin käsiteltäväksi.
Kani on tavallisesti siisti eläin ja oppii tekemään tarpeensa wc-laatikkoon. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tästä huolimatta kanin jaloitellessa saattaa siltä tipahtaa papana jos toinenkin, eli siivoamiseen pitää joka tapauksessa varautua. Kani saattaa myös aluksi pissailla häkin ulkopuolelle merkatessaan reviiriään, joten sen pääsy vaikeasti puhdistettaviin paikkoihin on syytä estää. Erityisesti kastroimattomat urokset merkkailevat pissallaan paikkoja ja jopa toisia kaneja. Onpa sitä allekirjoittanutkin joskus tullut kanin merkkaamaksi...
Kani on yhdyskuntaeläin, minkä vuoksi niitä kannattaa aina ottaa kaksi. Kastroitu uros ja naaras tulevat parhaiten toimeen, tosin myös kaksi naarasta elävät yleensä sopuisasti keskenään. Urokset eivät useinkaan tule hyvin juttuun toistensa kanssa, vaan käyvät kynnet ja hampaat tanassa reviirilleen tunkeutuvan kimppuun. Poikkeustapauksiakin on, mutta kahden uroksen yhdistämistä en kuitenkaan suosittele. |
Liikunta on tärkeää kanin hyvinvoinnin kannalta ja olisikin hyvä, mikäli kani pääsisi päivän mittaan useaan otteeseen jaloittelemaan. Varsinkin jos olet itse päivisin poissa, olisi järkevää laskea kani jaloittelemaan 20 min ajaksi aina silloin, kun viivähdät kotona. Mieluummin siis useita lyhyitä jaloittelumahdollisuuksia kuin yksi pitkä. Hanki kanillesi mahdollisimman tilava häkki, jotta sen ei tarvitse tuntea olevansa silli suolassa.
Yleisestä harhaluulosta poiketen kani EI ole lasten lemmikki. Jos kanin haluaa antaa lapselle, tulee aikuisen olla pääasiallisessa vastuussa kanin hoidosta. Kani tarvitsee huomiota, riittävästi ruokaa, raikasta vettä, liikuntaa ja sen häkki täytyy pitää puhtaana. Yleensä häkki on siivottava päivittäin. Lapsi saattaa kyllästyä lemmikkiinsä, mikäli se ei heti olekaan sylissä puristeltava, halittava möykky, vaan pistää kaikin voimin hanttiin kun sitä yrittää nostaa. Tällöin kanin kesyttäminen ja hoito jäävät aikuisen vastuulle. On selvää, että mikäli aikuinen ei ota tätä vastuuta vastaan, tulee kanin elämästä kurjaa. Älä ota kania, jos et halua sitoutua siihen. Kani saattaa elää jopa 10-vuotiaaksi ja vanhetessaan se tarvitsee entistä enemmän aikaa ja hoitoa. |